My grandparents got married in August 1917.
They were married 40 years, had 6 children.
I never met my grandfather,
he passed away 1958.
I really don't know much of their lives
- but it had to be way more harder than mine.
They had lived their youth under Russian rule,
marriage in small farm,
send two of their sons to war,
grandmother burried all three.
But they -and their children -
were the ones who build this country.
They gave for me a chance to set the table for my family.
As I did this year, too.
Well, never finished it,
because my little guests were so hungry,
that they couldn't wait.
And I am not harsh enough for them.
During this year,
when our country turned 100 years of independence,
I have got my part of that joy.
Like ProPatria concert inTamperetalo...
Not to mention a cake during interregnum :-D
Many of fireworks around,
a short pleasures here and there.
Seeing sunshine in November...
..sudden snow thrown down...
- even it has melt away fast.
And lighted flag at our flagpole in the eve of 100th Independence Day.
I am grateful and proud.
Gratefull for my parents and grandparents giving me all this.
Proud of what they have made.
Niin hirveältä kuin tämä kuulostaakin, niin sotaa pitäisi käydä sanotaanko viidenkymmenen vuoden välein ihan sen takia että itsenäisyys ja se mitä sen saavuttaminen/pitäminen vaatii, pysyisi paremmin mielessä. Tartkoitan tällä sitä että viime sodastakin alkaa olla jo niin pitkä aika että suurimmalle osalle kansaa se on aivan liian etäinen asia eivätkä he osaa arvostaa sitä samalla tapaa kuin vanhemmat ihmiset. Tiettyjä asioita kun ei koskaan pitäisi pitää itsestään selvyytenä.
ReplyDeleteLumi oli kyllä aika hieno juttu itsenäisyyspäiväksi, se tavallaan kruunasi koko 100-vuotisjuhlan ja olihan se muutenkin mukavaa tämän ikuisen pimeyden keskellä.
Ihan pikkasen alkoi kuola valumaan kun katselin kakunpalasta otettua kuvaa, olen näet koittanut hillitä makea syöntiä mutta huonolla menestyksellä :D
Kevyitä polkuja ja mukavaa viikon alkua!
Tämä kuvassa oleva kakkupala oli muutes niin äklö, että jopa minulla -joka syön makeaa runsain mitoin päivittäin-oli vaikeuksia saada se kokonaan syötyä 😂
DeleteItse toivon, ettei omia poikia tarvitse koskaan sotimaan lähettää, mutta arvostusta niille, jotka tämän maan uudelleen rakensivat, soisi enemmänkin. Eipä silti, ei kyllä omakaan nuorimmainen taida ymmärtää, millaista elämä oli sotien jälkeen
Sota ja sen jälkeinen aika ovat olleet rankkoja. Tässä hetkessä sen rankkuuden ymmärtäminen tuntuu hankalalta.
ReplyDeleteNiin hän se on. Kun aikaa kuluu, menneisyys muuttuu kaukaiseksi historiaksi.
Delete